maanantai 16. marraskuuta 2015

Valmiina murtamaan mielikuvia




Pakkaaminen on alkanut.

Noin vuosi sitten aloin kiinnittää huomiota toiselta puolelta maailmaa kantautuviin uutisiin. Uutisiin maasta, joka mielikuvissani oli värittynyt väkivallalla ja huumeilla. Kolumbia! 

Ensin uutisia kertoivat reppureissaajat. Nämä silminnähden innostuneet maailmanmatkaajat puhisivat Etelä-Amerikan maasta, jossa luonto on ennennäkemättömän upea, ruoka hyvää ja ihmiset ystävällisiä. Sitten tulivat tv-dokumentit, jotka kertoivat maailman mitassa poikkeuksellisen hienosta kaupunkisuunnittelusta ja julkisesta liikenteestä. Siis Kolumbiasta.

On myönnettävä, että olin hämmentynyt. Minun mielikuvieni Kolumbia oli yhtä kuin Escobar, Farc-sissit ja huumesodat. Enkä ole ollut mielikuvieni kanssa yksin. Kovin moni reissukohteestani kuullut on ensireaktionaan väläyttänyt huumeaiheisen puujalkavitsin ja sitten vakavakasvoisena varoitellut kidnappauksista tai muista hirveyksistä.

Aivan viime kuukausina mielikuvaani Kolumbiasta on entisestään sekoitettu. Hiljattain Kolumbia hyväksyi samaa sukupuolta oleville pareille adoptio-oikeuden ja teki rauhansopimuksen yli 50 vuotta kestäneessä sisällissodassa. Puhumattakaan kaikista matkailulehtien jutuista, joissa Kolumbian pääkaupunkia Bogotaa tituleerataan tulevaksi Berliiniksi, kaikkien hipstereiden kotikaupungiksi.

Kun sitten vuosi takaperin huomasin SASK:n seuraavan opintomatkan suuntautuvan Kolumbiaan, päätin, että mukaan on päästävä. On päästävä omin silmin ja korvin kokemaan, mitä maassa tapahtuu. Onneksi tulin valituksi.

Pian alkavan kahden viikon reissun aikana uskon tutustuvani maahan, joka pyrkii isoin askelin kohti edistystä, tasa-arvoa ja hyvinvointia. Ay-liikkeellä on tässä suuri tehtävä. Ay-liike tuo demokratiaa ja hyvinvointia tavalliselle kansalle, mutta joutuu herkästi myös poljetuksi, jos taloudellista voittoa tavoitellaan raadollisin keinoin. 

En tiedä, mitä kaikkea Kolumbia on meille varannut. Odotan silmiä avaavia elämyksiä, näkökulmien avartumista ja ennakkoluulojen romuttamista. Odotus alkaa hiljalleen kihelmöidä mielessä ja vatsanpohjassa. Mitä ikinä tapahtuukin, entiselläni en takaisin palaa.

Miila Halonen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti