keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Piian kammarista piinkovaksi taistelijaksi.

Tämä tässä on Maria Roa. Kun Maria vielä toimi kotitalousapulaisena Kolumbian Medellinissä, heräsi hän päivittäin aamuneljältä, auttoi perheen töihin ja kouluun täyttämällä heidän vatsansa maittavalla aamupalalla. Sen jälkeen hän siivosi kodin ja valmisti lounaan, jonka perhe palasi nauttimaan puolilta päivin. Marian päivä jatkui vaatteiden pesulla, koiran ulkoiluttamisella ja lasten hoidolla pitkälle iltaan saakka. Päivä venyi usein iltayöhön asti.

Maria tapasi ainoana vapaapäivänään sunnuntaisin muita kotitalousapulaisia. He jakoivat San Antonion torilla istuessaan kokemuksiaan siitä, miten päivät venyivät kohtuuttomiksi, kuinka palkalla ei elänyt ja miten julmaa kohtelua, väkivaltaakin, moni heistä kohtasi.

Tämä ei voi jatkua näin. Maria oli kokenut nainen. Hän oli muuttanut Medelliniin banaanialueelta Pohjois-Kolumbiasta. Sinne hän oli perustanut afrokolumbialaisnaisten yhdistyksen. Alueen väkivaltaisuus ja epävakaus oli ajanut hänet Medelliniin, mutta aktivismia muutto ei hänestä poistanut. Työskenneltyään aikansa kotitalousapulaisena ja kuultuaan tarinoina työn kohtuuttomuudesta, hän päätti toimia. Hän ja muutama Medellinin kotitalousapulainen perustivat ammattiliiton, jonka puheenjohtajaksi itseoikeutusti valittiin Maria. 

Haurasta, vuonna 2013 perustettua, liittoa tukemaan asettui ENS-järjestö. ENS:in avulla niin liiton jäsenet kuin sen työntekijät saivat koulutusta ja tietoa mm. ihmisoikeuksista ja kansainvälisen työjärjestön ILO:n konventiosta, joka velvoittaa kotiapulaisten työolojen parantamiseen. ENS:n avulla myös vaikuttamistyö mediassa ja hallituksen suuntaan vahvistui. Eritoten poliittisen vaikuttamistyön he näkevätkin tärkeänä, koska kotiapulaisten ongelmien takana ovat isot rakenteelliset, yhteiskunnalliset ongelmat.

ENS:in avulla saatiin tuotettua myös tutkimustiedoa Medellin alueen kotihoitajien tilanteesta. Tulokset olivat huolestuttavia. Liki kukaan apulaisista ei saanut edes minimipalkkaa. Lähes kaikki tekivät 10-16 tuntista työpäivää, vaikka lakisääteinen maksimi oli 8 tuntia. Suurin osa työntekijöistä kuului väestön köyhimpään osaan ja yksinhuoltajien määrä oli suuri.

Kolumbia ratifioi vuonna 2013 lain kotiapulaisten työoloista. Sen mukaan minimipalkkaa on maksettava ja työpäivä ei saa ylittää kahdeksaa tuntia. Lain käytäntöönpanossa Marian vetämän ammattiliiton rooli on tärkeä - se kannustaa apulaisia käymään neuvotteluja työnantajan kanssa. Marian mukaan kahdessa vuodessa on jo tapahtunut paljon kehitystä; ainakin liittoon kuuluvien työoloissa on tapahtunut konkreettisia muutoksia. Merkittävin muutos on ehkä kuitenkin tapahtunut naisten mielissä. Lakimuutoksen ja ammattiliittotoiminnan myötä aiemmin näkymättömät naiset ovat saaneet tarinansa ja äänensä kuuluviin. Heillä on lupa unelmoida koulutuksesta ja usko siihen, että omien lasten tulevaisuus on valoisa.

Marian vetämän ammattiliiton toiminta keskittyy muutamaan alueeseen, eikä toistaiseksi kata koko maalta. Kukaan ei tiedä, miten paljon kotiapulaisia Kolumbiassa on, arvio vaihtelee 750000 ja miljoonan vällillä. Luultavasti kaupunkialueita huonommin asiat ovat maaseudun kotiapulaisille. Heitä on myös vaikeampi tavoittaa. Ammattiliitolle on kipeästi tarvetta.

SASK tukee ENS:n hanketta, joka kohdistuu Kolumbian kaikkein heikoimmassa olevien aseman parantamiseen. Sellaisten toimijoiden, kuten Marian ammattikunnan näkyväksi tekeminen ja tukeminen vie koko yhteiskuntaa kohti tasa-arvoa, tasavertaisuutta ja ihmisoikeuksien toteutumista.

SASK saa osan rahoituksesta Suomen ulkoministeriöltä. Kehitysavun leikkaukset kohdistuvat naisiin kuten Maria ja toimintoihin, kuten Marian ammattiliitto. Tuntuu kohtuuttomalta, jos köyhyyttä ja riistoa heikentävää toimintaa vaikeutetaan lyhytnäköisin päätöksin. 

Hyvästellessämme Marian lupasimme levittää sanaan hänen rohkeasta työstään. Siksi tässä luettavaksenne hänen tarinansa.

Miila Halonen

1 kommentti:

  1. Kiitos tarinasta, työ Kunnon työn lähettiläänä jatkuu!

    VastaaPoista